Kävellen kohti kestävää arkea
”Olet kaiuttimessa”, Kaisa vastaa iloisesti langan toisessa päässä. Matti huutelee oman tervehdyksen taustalta. Teemme haastattelun poikkeusoloissa puhelimitse.
Ensin haluan tietää, mikä sai heidät lähtemään mukaan kestävän arjen kokeilujaksolle. Kaisa kertoo, että he muuttivat omakotitalosta kerrostaloasuntoon noin puoli vuotta ennen jaksoa. Tavaraa piti saada vähennettyä ja lisäksi he kaipasivat uusia virikkeitä eläkepäiviinsä.
”Meillä oli ja on vieläkin liikaa tavaraa. Pienempään kun muutettiin, niin olimme jo ikään kuin valmiiksi orientoituneet tähän ideaan. Noin puolet tavaroista olisi pitänyt karsia, mutta noin kolmannes lopulta lähti. Tämä työ jatkuu edelleen”, Kaisa kertoo.
”Rouva ei oikein suostu luopumaan mistään”, Matti sanoo hyväntahtoisesti kiusoitellen.
Jalkaisin kauppaan ja asioille
Pariskunnan hiilijalanjälki ennen jaksoa oli piirun verran vaille 3,5 tonnia CO2/henkilö/vuosi. Jakson aikana lukemaan tuli pudotusta noin 11 prosenttia. Hiilijalanjälki jakson jälkeen oli noin 3 tonnia CO2/henkilö/vuosi. Säästöä syntyi pääasiassa pienistä teoista.
”Suuria säästökohteita oli aika vaikea löytää. Autosta luopuminen olisi ollut ainoa teko, mistä olisi tullut suuri säästö. Mutta me käytämme autoa vain kerran viikossa. Kerrostalossa ei oikein pysty myöskään asumisen päästöjä pienentämään. Meillä on patterit nollassa, ja kun muilla ympärillä asuvilla ne ovat päällä, riittää lämpöä meillekin”, kertoo Matti.
Auton sijaan pariskunta liikkuu nykyään pääasiassa kävellen. Se oli yksi heidän kokeilujaksonsa päätavoitteista. Kaisan mukaan kävely on vaikuttanut positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiin.
”Tavoitteena oli tottua käymään kävellen asioilla ja kaupassa. Vain isoimmat ostokset haemme nykyään autolla. Nyt kun palaamme kotiin päivän kävelyretkeltä, sitä ajattelee itseään hyvänä ihmisenä. Isoin vaikutus näkyy mentaalipuolella.”
Mummon opit kunniaan
Monet Elomaan pariskunnan ekoteoista juontavat juurensa mummolta perittyihin oppeihin: vanhaa korjataan, ruokaa laitetaan perinteikkäin reseptein, siivotessa käytetään tarvittaessa soodaa ja etikkaa. Kokeilujakso korosti näiden oppien arvoa.
”Emme kokeilleet mukana olleiden yritysten palveluja, koska emme kokeneet tarvitsevamme niitä. Sen sijaan toteutimme asioita, joita esimerkiksi ruokakurssilla olisi opeteltu. Lisäsimme kotimaisten juuresten käyttöä ruuanlaitossa ja kasvisruokaa ruokavalioon. Tämän myötä kasvisten määrä meidän ruokavaliossamme on tuplaantunut vuoden takaiseen verrattuna. Olen myös ottanut vanhoja hyviä ruokareseptejä takaisin käyttöön.
Lisäksi olemme hyödyntäneet punalappuiset tuotteet, ja suosimme kotimaista luomua ja lähiruokaa aiempaa enemmän. Vaikka se maksaa useimmiten noin 30 prosenttia enemmän. Haemme esimerkiksi munat suoraan Kuorttisen luomukanalasta.
Kierrätämme kaikki jätejakeet – lumputkin kierrätettäisiin, jos se olisi helposti tehtävissä. Mummon opeilla korjaan vaatteita ja tekstiilejä. Kun pesen pyykkiä, en käytä lainkaan huuhteluainetta. Kokeilin kerran itsetehtyä pyykkietikkaa, mutta mielestäni se ei ollut hyväksi pesukoneelle, joten se ei jäänyt käyttöön.
Sen sijaan kokeilujaksolta jäi tavaksi, että suosin mikroa ja vedenkeitintä ruuanlaitossa. Kiinnitimme huomiota myös vedenkulutukseen suihkussa”, kuvailee Kaisa.
”Mietin juuri suihkussa asiaa ja totesin, että ei se kyllä ole kauheasti vähentänyt. Jos oikein pinnistää, niin voi sanoa, että vähän väheni. Emme käy suihkussa joka päivä, joten se toki vaikuttaa”, Matti täydentää.
Kahvin pariskunta vaihtoi kokeilujakson myötä espressoon. Kaisan mukaan yksi syy siihen oli halu vähentää hävikkiä.
”Kokeilujakson jälkeen on ruvennut tulemaan huono omatunto siitä, että kun keitetään päiväkahvit, ja sitä jää yli. Isäntä ihastui espressoon, joten meidän piti hankkia espressopannu. Nyt tulee kaikki kahvi, mitä keitetään, myös juotua. Se menee tosi nopsasti ja on hyvää.”
Tilausta seurantajaksolle
Elomaat ovat innostaneet omalla esimerkillään myös lähipiiriään mukaan kestävän arjen talkoisiin. Matin sanoin: esimerkillä on ihmeellinen voima.
”Eräs ystäväperheen isäntä aloitti kierrättämisen ja kysyi jonkun ajan kuluttua, että tiedättekö mitä jätettä tulee kaikista eniten? Samaan hengenvetoon hän vastasi: muovia! Ainakin jätteiden lajitteluun olemme saaneet tuttavia innostettua.”
Kokeilujakso oli heidän mielestään sopivan mittainen ja ehdottomasti positiivinen kokemus. Myös seurantajaksolle olisi Matin mielestä tilausta.
”Samanpituisen jakson voisi ajoittaa esimerkiksi vuoden päähän. Seurattaisiin, että miten olemme onnistuneet pitämään tapoja yllä.”
Yksi asia Kaisalta jäi jakson aikana selvittämättä ja se mietityttää häntä edelleen: lääkepakkauksista koituva ympäristökuorma.
”Kun meillä eläkeläisillä, ja miksei muillakin, on jonkun verran lääkkeitä, jotka tulevat liuskoissa, niin se niistä aiheutuva jätekuorma – siitä olisin halunnut tarkempaa tietoa, kuin mitä oli tarjolla.”
Ehkäpä tähänkin asiaan saadaan vastaus mahdollisella seurantajaksolla.
